Ravistavan inkubaattorin käyttö biologisessa soluviljelyssä

Biologinen viljely jaetaan staattiseen viljelyyn ja ravisteluviljelyyn. Ravisteluviljely, joka tunnetaan myös suspensioviljelynä, on viljelymenetelmä, jossa mikrobisolut inokuloidaan nestemäiseen väliaineeseen ja asetetaan ravistelijaan tai oskillaattoriin jatkuvaa värähtelyä varten. Sitä käytetään laajalti kantojen seulonnassa ja mikrobien laajennusviljelyssä, ja se on yleisesti käytetty viljelymenetelmä mikrobifysiologiassa, biokemiassa, fermentaatiossa ja muilla biotieteiden tutkimuksen aloilla. Ravisteluviljely ei sovellu haihtuvia kemiallisia liuottimia sisältävien aineiden, räjähdysherkkien ja helposti syttyvien kaasujen pienten pitoisuuksien sekä myrkyllisten aineiden viljelyyn.

Mitä eroa on staattisilla ja ravistelevilla viljelmillä?

CO2-inkubaattori simuloi sopivaa soluviljelyympäristöä, mukaan lukien lämpötila, CO2-pitoisuus ja kosteus sekä muut ulkoiset olosuhteet. Jos kantasoluja viljellään staattisissa olosuhteissa, solut tarttuvat pullon pohjaseinämään ja muodostuu liuenneen hapen ja ravinteiden pitoisuusgradientti. Lievästi ravisteltujen solujen suspensio poistaa kuitenkin pitoisuusgradientin ja lisää liuenneen hapen pitoisuutta, mikä on suotuisampaa kasvulle. Bakteeri- ja soluviljelmissä ravisteluviljely parantaa kosketusta elatusalustan komponentteihin ja hapensaantia, erityisesti sienille, ilman sienirihmastojen tai klustereiden muodostumista. Homesienten staattisesta viljelmästä saadut mykobakteerit ovat selvästi rihmastoja, joiden morfologia ja kasvu ovat samankaltaisia; ja bakteerien ravisteluviljely on pallomaista, eli rihmasto on kasaantunut klusteriksi. Siksi mikrobiteollisuudessa on laajalti käytetty sekoitusviljelyä, jolla on sama vaikutus kuin tärinäviljelyllä. Pyörivä viljelymenetelmä kudosviljelyssä on myös eräänlainen ravisteluviljely.

Ravistuskulttuurin rooli:

1. massansiirto, substraatti tai metaboliitti siirtyy paremmin ja osallistuu systeemiin.

2. liuennut happi, aerobisessa viljelyprosessissa ilma suodatetaan auki, joten värähtelyn kautta voidaan liuottaa enemmän ilmaan happea viljelyalustaan.

3. järjestelmän homogeenisuus, joka edistää näytteenottoa ja eri parametrien määrittämistä.